Täällä nyt ollaan. Tämä on ollut jo pitkään haaveena, että teen blogin, mutta jostain syystä olen koko ajan ajatellut, että tämä olisi vaikeaa, mutta oli selkeät ohjeet ja järjen käyttö varmaankin sallittua, kun jotain elämässä tekee.
Joo, mutta siis tässä ensimmäisenä juttuna voisi olla pienehkö esittely itsestäni ja elämästäni.
Olen 17-vuotias tytön hoikkale Vantaalta, mutta olen kotoisin Kajaanista. Muutin Vantaalle vuonna 2006 ja aloitin koulun täällä kuudennesta luokasta ja siitä asti olen käynyt täällä koulua. Tällä hetkellä olen ammattikoulussa Sosiaali- ja Terveysalalla, ja tavoitteena olisi joskus valmistua lähihoitajaksi, mutta tulevaisuus on auki vielä mitä joskus tekee. Mutta jostain on hyvä aloittaa.
Harrastuksiini on kuulunut aina jotain luovaa ja ripaus vapautta ilmaista itseään. Musiikista kaikki on lähtöisin ja siihen olen rakentanut tanssitaustaa ja taidetta. Piirtämistä ja maalamista on tullut tehtyä monet paperiarkit elämän aikana ja vielä jatkunee. Intohimona on taide monessa muodossa ja musiikki lähellä sydäntä. Muihin harrastuksiin kuuluu ratsastaminen, valokuvaaminen, lukeminen ja kirjoittaminen. Myöskin harrastan kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, jossa käyn penkomassa ja etsimässä jotain entisöitävää tai hyödynnettävää jatkossa pieni muotoisiin taideprojekteihin.
Musiikkiin mitä tulee, kuutelen kaiken näköistä musiikkia, mutta eniten tunnen vetoa rankempaan ja synkkempään musiikkiin. Deathcore, Black Metal, Intrusdrial, Gothic elektro jne jne... Mutta tavallien pop ja rock käy ihan hyvin. Toisin sanoen olen musiikin sekakäyttäjä ja joskus siitä voi olla turmistyttävätkin seuraukset.
Elokuvissa perustan ilmiömäisiin näytteliöihin, kuten (yllätys yllätys...) Johnny Deppin ja Tim Burtonin tekeleet ja huulluuden multihuipentumat. Heidän ajatusmaailma on yksi yhteen ja hyvin mukaan tempaavaa. Tietenkin tollaiset kauheat kauhuelokuvat menee tietyissa annoksissa, mutta vastapainoksi tykkään katsoa lastenpiirrettyjä ja animaatioita. Telkkarista tykkään eniten katsoa muun muummuassa uudestaan ja uudestaan Friends -sarjaa, johon en tule kyllästymään jatkuvien uusintojen jälkeen.
Kirjallisuudessa käy tavallinen kaunokirjallisuus ja huumorikirjallisuus, myöskin uutena innostuksena on tullut scifi-kirjallisuus, jota en koskaan kuvitellut aloittavani. Mutta toisin kävi. Sarjakuvatkin on mukavaa ajan vietettä ihan monimuotoisuutensa ja kuvien yksinkertaisuuden tai monimutkaisuuden kanssa. Itselläkin on tapana tuhrata jotain sarjakuvaa kun inspis kunnolla iskee tajuntaan.
Tämän teksin voisin lopettaa viimeiseen osioon, eli maailmankuvaani. Itse olen vankasti sellainen kuin olen, enkä muuta aio olla. Vaikka oman persoonan muokkaaminen ja sen näyttäminen on ollut aika raskasta ulkopuolisten ihmisten takia, mutta eiköhän on tullut enemmän rohkeutta näyttämään todellisen minän. Mitä jumalaan tulee, niin siihen en usko, mutta uskon, että joku pyörittää tätä hommaa. Toisaalta uskon, että ne on ne ihmiset jotka tekee tästä elämästä jotain ja ihmisten keskinnöt. Ja kaikki on lähtenyt rakkaudesta johonkin. Kaikki asiat ja esineet ovat syntyneet rakkaudesta johonkin. Rakkaus on hyvin vakava mielisairaus, niin kuin eräs viisas herra niin joskus vuonna kauan sitten sanoi niin, mahtoi olla tuo veljemme Platon. Älkää syökö minua jos olen väärässä.
Mutta hiljalleen tämä blogi täyttyy minun elämästäni kertovista asioista. Tekstiä ja kuvia. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. On taiteelista kuvaa ja asia kuvaa. Runoja ja videoita. Fiiliksen mukaan. Mutta tästä on hyvä lähteä eteen päin.
